- Mennä kauppaan ja huomata, että erääntyvällä päivämäärällä varustettu vuohenjuusto on tarjouksessa - mutta minun ei kannata ostaa sitä koska olen lähdössä reissuun, ja juusto jäisi vain homehtumaan jääkaappiin

- Olla yleisillä paikoilla ja huomata, että alkaa pierettää

- Kävellä kaupungin keskustassa ja huomata, kuinka vieressä kävelevä mies pieraisee äänekkäästi (oikeastaan en edes inhoa sitä - se on vain ällöttävää)

- Sitä, kun vastaan kävelee tutulta näyttävä henkilö, mutta en millään voi muistaa tunnenko tai tiedänkö hänet - ja en tiedä, pitäisikö minun moikata häntä

- Mennä hissillä yhtä aikaa vieraan henkilön kanssa - ensiksi sanotaan moit, sitten hymyillään vaivautuneena ja odotetaan, että toinen jää pois. Joskus saatetaan rupatella pari lauseen verran, minkä jälkeen seuraa kiusaantunut hiljaisuus - mitä silloin pitää tehdä? Täytyykö siinä tilanteessa sanoa heippa kun toinen lähtee pois? Mutta kaikista pahinta on se, jos vieras henkilö jää pois samassa kerroksessa; sitten tekonauretaan sille, kuinka hauskaa on että satumme olemaan seinänaapureita muttemme ole vielä koskaan nähneet, hehheh

-Sitä, kun sukkahousuihin tulee niin helposti reikiä

- Sitä, kun tuulee niin kovasti, että hameeni nousee ja kaikki voivat nähdä sen alla olevat reikäiset sukkahousuni

- Sitä, että seurustelen maailman mahtavimman miehen kanssa, mutta kuitenkin tunnen aina välillä vetoa eksääni kohtaan

- Sitä, etten voi kertoa seurustelukumppanilleni tästä blogistani, koska en halua hänen tietävän ajoittaisesta mieltymyksestäni eksääni kohtaan

- Sitä, kun appelsiinia syötäessä siitä jää hedelmälihaa hampaiden väliin

- Sitä, että rakastan appelsiineja, mutten voi enää syödä niitä, koska minulle on tainnut puhjeta äkillinen sitrushedelmäallergia - ympäri kehoani on kutiavia, punaisia laikkuja

- Sitä, etteivät ihmiset osaa liikennesääntöjä; onko pakko kaahata autolla päin punaisia suojatielle, jossa kävelee ihmisiä?

- Sitä, että minulla taitaa olla jonkinasteinen syömishäiriö, mutten ole koskaan uskaltanut kertoa siitä kenellekään

- Sitä, että teksteissäni en osaa lopettaa ajoissa, vaan kerron aina liikaa